Ydinpolttoaineen toimittaa TVEL

Fennovoima on solminut Rosatomin tytäryhtiön TVELin kanssa sopimuksen polttoaineen toimituksesta Hanhikivi 1 -voimalaitokseen ensimmäisten kymmenen vuoden ajaksi.

Hanhikivi 1 -laitoksella on kahden vuoden kulutusta vastaava polttoaineen varmuusvarasto, jolla turvataan se, että laitos voi jatkaa toimintaansa kaikissa oloissa.

Kaikkien Euroopan unionin alueella toimivien voimalaitoksien huoltovarmuuden varmistaa Euroopan komission alaisuudessa toimiva Euratom-virasto (Euratom Supply Agency, ESA). ESA tutkii ydinvoimaloiden polttoaineen hankintasopimukset. ESA antoi virallisen hyväksynnän Fennovoiman polttoainesopimukselle keväällä 2014, eli polttoainesopimus on toimivaltaisen EU-viranomaisen vahvistama ja varmistaa huoltovarmuuden viranomaisen edellyttämällä tavalla.

Polttoaine on kierrätettyä uraania

Fennovoima valitsi polttoainetyypiksi jälleenkäsitellyn uraanipolttoaineen, joka on valmistettu hyödyntämällä käytetyssä polttoaineessa jäljellä olevaa uraania. Kierrättämällä uraania hyödynnetään ainetta, joka muuten menisi loppusijoituksen myötä hukkaan. Tämä pienentää koko polttoaineen elinkaaren ympäristövaikutuksia.

Ydinvoimala kuluttaa vähän polttoainetta

Fennovoiman valitsema AES-2006-voimalaitostyyppi tulee kuluttamaan noin 25 tonnia eli muutaman rekkakuormallisen tuoretta polttoainetta vuodessa. Määrä on suurelle voimalaitokselle hyvin pieni; esimerkiksi yhtä tehokas hiilivoimala kuluttaisi vuodessa noin 3 000 000 tonnia hiiltä.

Reaktoria ladataan kerran vuodessa, jolloin käytettyä polttoainetta otetaan ulos ja uutta ladataan tilalle.

Kustannukset

Ydinpolttoaineen osuus ydinsähkön hinnassa on noin 15 prosenttia, josta raakauraanin hinnan osuus on noin kolmannes. Polttoaineen hinnan vaihtelut vaikuttavat ydinsähkön hintaan huomattavasti vähäisemmässä määrin kuin fossiilisilla polttoaineilla tuotetun sähkön hintaan. Esimerkiksi uraanin hinnan nousu kaksinkertaiseksi nostaa ydinsähkön hintaa noin viidellä prosentilla.

Polttoaineen valmistus

Ydinvoimalaitoksissa käytettävä uraanipolttoaine valmistetaan uraanimalmista, jota louhitaan lukuisissa maissa. Suurimmat kaivokset ovat Kanadassa ja Australiassa.

Kaivoksesta saatava uraani ei sellaisenaan sovi kevytvesireaktorin polttoaineeksi, vaan sitä on ensin jalostettava huomattavasti. Uraanin matka kaivoksesta valmiiksi polttoaine-elementeiksi on monivaiheinen, ja se tapahtuu useimmiten monessa eri maassa. Suomessa ei valmisteta ydinpolttoainetta.

Keraamiset uraanipelletit pinotaan päällekkäin noin 1 cm paksuisten ja 3–5 metriä pitkien metallisauvojen sisään, ja sauvat hitsataan polttoainetehtaalla kiinni. Polttoainesauvoista muodostetaan noin 100–300 sauvan elementtejä, joita ydinvoimalaitoksessa siirrellään.

Fennovoiman valitsema jälleenkäsitelty uraanipolttoaine valmistetaan erottamalla uraania polttoaineesta, jota on aiemmin käytetty ydinreaktorissa. Käytetystä polttoaineesta valtaosa on edelleen uraania. Jälleenkäsitellystä uraanista valmistetaan polttoainetta samaan tapaan kuin tuoreesta uraanista.

Polttoaine toimitetaan voimalaitokselle valmiina elementteinä. Tuore polttoaine kuljetetaan maa- tai meriteitse, eikä kuljetus vaadi erityisjärjestelyjä.