Kustannukset

Kuinka paljon Fennovoiman ydinvoimala maksaisi?

Ydinvoimalaitoshankkeen alustava kustannusarvio on 4–6 miljardia euroa. Hankkeen lopulliseen kustannusarvioon vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi valittava laitosvaihtoehto ja -koko, rakennustoiminnan suhdanne sekä valittava toteutustapa. Lopullinen kustannusarvio varmistuu, kun laitoksen suunnittelu on edennyt riittävän pitkälle ja laitostoimittajilta saatu sitovat tarjoukset.

Ydinvoimalan maksavat kokonaisuudessaan Fennovoiman osakkaat. Valtion varoja voimalaan ei kulu lainkaan.

Eikö voimalan rakentaminen aivan uudelle paikalle paisutakin budjettia todella paljon?

Ei. Uudelle paikalle rakennettavan uuden infrastruktuurin rakentaminen on vain pieni osa hankkeen kokonaisbudjetista.

Uudesta paikasta on myös hyötyä, sillä työt pääsee aloittamaan ns. puhtaalta pöydältä. Koko laitos tehdään alusta alkaen nykyaikaisista materiaaleista. Huomioon ei myöskään tarvitse ottaa olemassa olevia rakennuksia tai rakenteita, mikä helpottaa esimerkiksi louhintatöitä ja työjärjestelyitä yleensä.

Lue lisää kustannuksista.

Millaiset liikenneyhteydet voimalaitos tarvitsee ja koska ne rakennetaan?

Voimalaitosalueelle tulee kulkemaan normaali, raskaat kuljetukset kestävä maantie. Tie rakennetaan vasta, kun eduskunta on myöntänyt luvan hankkeelle ja voimalaitoksen rakennustöitä aletaan valmistella. Tämän arvioidaan tapahtuvan vuonna 2011.

Lisäksi voimalaitos tarvitsee jo rakentamisaikana laivaväylän, jota käytetään etenkin suurten komponenttien kuljetuksiin. Väylän syvyys on vähintään noin viisi metriä.

Kuka maksaa liittymäjärjestelyt ja muut tarvittavat liikennejärjestelyt, esimerkiksi kevyen liikenteen väylät?

Tiehallinto ja kunta vastaavat tarvittavista tiemuutoksista ja niiden suunnittelusta. Fennovoima toimii yhteistyössä näiden tahojen kanssa.

Riittävätkö nykyiset voimalinjat kapasiteetiltaan uuden voimalan tarpeisiin? Pitääkö rinnalle rakentaa uutta? Miten tämä vaikuttaa sähkön siirtohintaan?

Fingrid vastaa valtakunnanverkon suunnittelusta ja toteutuksesta. Suomen kantaverkkoon tehdään vahvennuksia ja laajennuksia siinäkin tapauksessa, että uutta ydinvoimalaa ei rakenneta. Kullakin vaihtoehtoisella sijoituspaikkakunnalla liittyminen kantaverkkoon vaatii oman suunnittelunsa. Tarkat suunnitelmat valmistuvat hankkeen valmistelun edetessä. Kaikki kustannukset otetaan huomioon hankkeen kannattavuutta arvioitaessa.

Onko ydinjätteiden kustannukset aliarvioitu Suomessa, mikä aiheuttaa sen, etteivät ydinjäterahaston varat tule riittämään?

Ydinjäterahastoa hallinnoi työ- ja elinkeinoministeriö. Rahastoon kerättyjen varojen määrä tarkastetaan vuosittain niin, että se vastaa jätehuollon tulevia kustannuksia. Kustannukset arvioidaan kunkin hetken parhaan tiedon mukaan, jotta rahat varmasti riittävät. Rahastoon on jo kerätty nykyisten laitosten jätehuoltoa varten 1,6 miljardia euroa. Tuoreen EU:n selvityksen mukaan EU-maista Suomessa ja Ruotsissa on ainoina EU-maina katettu jätehuollon ja ydinvoimaloiden käytöstäpoiston kustannukset 100-prosenttisesti.

Onko ydinreaktoreiden purkamisen kustannukset eli noin 150 000 euroa/MW (VTT 1999) aliarvioitu, kun toteutuneet ovat noin 1,4–4,6 miljoonaa euroa/MW (Wise 1998)?

Viranomaiset tarkistavat Suomessa sovellettavat ydinvoimaloiden purkusuunnitelmat ja niiden arvioidut kustannukset vuosittain. Suunnitelmat päivitetään aina tarvittaessa. Fennovoiman ydinvoimala perustuu kevytvesireaktoritekniikkaan, jonka purkamisesta on jo kokemusta. Kustannusarvio on siten tehtävissä varmalta pohjalta.

Wisen julkaisussa Problems of decommissioning nuclear facilities (Wise News Communique, January 23, 1998) kerrotaan vanhoista reaktoreista, joiden purkukustannukset ovat olleet välillä 1,21–4,032 miljoonaa USD/MW. Tämän päivän vaihtokurssilla 1,4554:1 haitari olisi 831 000–2,77 miljoonaa euroa/MW. Vanhojen reaktorien purkukustannuksia per teho nostaa kaksi tekijää: reaktorin pieni koko tai tavallista vaikeampi tekniikka.

Wisen julkaisussa mainitaan neljä reaktoria, joista kolme ovat tyypiltään kevytvesireaktoria. Ne ovat olleet teholtaan hyvin pieniä (Shippingport 72 MW, Niederaichbach 100 MW ja JPDR 45 MW), jolloin todellinen kustannus on ollut varsin kohtuullinen, vaikka tehoyksikköä (MW) kohti laskettu summa näyttäkin suurelta. Neljäs mainittu reaktori oli ranskalainen suurikokoinen natriumjäähdytetty hyötöreaktori Superphenix, jonka purkaminen tuli kalliiksi hankalien materiaalien (natrium) ja muiden hyötöreaktorille ominaisten mutta purkamisen kannalta epäedullisten teknisten syiden vuoksi.

Joutuuko yhteiskunta vastaamaan loppusijoituksen kustannuksista ydinvoimalan sulkemisen jälkeen?

Loppusijoituksen kustannukset kerätään kokonaisuudessaan etukäteen sähkön hinnassa ydinjäterahastoon. Yhteiskunnalle tai veronmaksajille ei koidu kuluja.

Eikö olekin niin, että ydinvoima saa valtiolta vuosittain noin 8,5 miljoonaa euroa epäsuoraa tukea, jolloin käytöstä aiheutuu valtiolle vastaavat menot vuosittain (KTM 2000)?

Ydinvoima ei saa valtiolta mitään tukea, ei suoraa eikä epäsuoraa. Ydinvoimalaitosten valvonnan kustannukset, muun muassa Säteilyturvakeskuksen asiaan liittyvä toiminta, laskutetaan valvottavilta tahoilta, lähinnä voimayhtiöiltä. Lisäksi voimayhtiöiltä kerätään jätehuoltomaksujen kaltaista ylimääräistä maksua, jolla tuetaan ydinturvallisuuteen liittyvää tutkimustoimintaa. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) hallinnoi tätäkin varallisuutta ja siksi summat näkyvät TEMin budjetissa. Tämä on tärkeä osa vastuullista ydinvoiman käyttöä Suomessa. Asiasta säädetään ydinenergialain 11.12.1987/990 luvussa 7A.

Eikö olekin niin, että ydinvoimateollisuuden korvausvelvollisuus ydinvoimaonnettomuudessa on vain 280 miljoonaa euroa, kun arvioiden mukaan ydinonnettomuus Suomessa voi maksaa jopa 16,8 miljardia euroa?

Ydinlaitoksen haltijan vastuu on rajoittamaton vuonna 2005 hyväksytyn ydinvastuulain muutoksen 23.6.2005/493 mukaan. Laitoshaltijan on hankittava ydinvahinkoja koskeva vähintään 700 miljoonan euron suuruinen vastuuvakuutus, minkä päälle vakuutettuina tulevat sijaintivaltion vastuumäärä 500 miljoonaa euroa ja kansainvälisen sopimusyhteisön vastuumäärä 300 miljoonaa euroa. Yhteensä ydinvastuu on siis katettu vakuutuksin ja sopimuksin vähintään 1 500 miljoonaan euroon.

Lisätietoja muutetusta ydinvastuulaista ATS Ydintekniikka -lehden numerossa 1/2005 (pdf), s. 16-17.

Aiemmin vastuu oli rajoitettu 175 miljoonaan erityisnosto-oikeuteen (Special Drawing Right, SDR), joka tänä päivänä vastaa jokseenkin tarkkaan 175:tä miljoonaa euroa. Vuonna 2005 muutettu laki ei ole vielä voimassa, koska lakimuutoksen taustalla olevaa Pariisin yleissopimuksen muutosta vuodelta 2004 ei ole viety kaikkien sopimusvaltioiden lainsäädäntöön. Työ- ja elinkeinoministeriön asiantuntijat ennakoivat, että rajoittamaton vastuu tulee Suomessa voimaan viimeistään 2010, siis vuosia ennen kuin Fennovoiman ydinvoimalaitos aloittaa toimintansa. Fennovoima noudattaa kaikkia kansallisia ja kansainvälisiä lakeja ja määräyksiä sekä hankkii toimintansa edellyttämät vakuutukset.

Ydinvoimalaitoksen sijoittamisella kauas asutus- ja teollisuuskeskuksista voidaan pienentää vakavimpienkin onnettomuuksien arvioituja kustannuksia merkittävästi. Erityisesti todettakoon, että ydinonnettomuus ei aiheuta akuuttia hengenvaaraa laitoksen ympäristössä, ja onnettomuuden terveysvaikutuksia pystytään tehokkaasti pienentämään valmiustoiminnalla ja pelastuspalvelulla. Mahdollisen ydinonnettomuuden seuraukset ovat siis pääosin taloudellisia menetyksiä, joiden korvaamista varten laitoshaltijalla on edellä mainittu vastuuvakuutus ja viime kädessä rajoittamaton vastuu.