Euroopan unionin pähkäillessä kriisiytyvän taloustilanteen parissa monelta jää huomaamatta, että EU:n energia-asioissa pyritään etenemään pitkin harppauksin kohti tiiviimpää yhteistyötä. Median otsikot kirkuvat Kreikkaa ja Italiaa, mutta EU-komission käytävillä puhutaan talouskriisin lisäksi myös energiapolitiikan alati kasvavasta merkityksestä EU:n toiminnalle.
Sekä talous- että energiapolitiikassa on tapahtumassa yhtäaikainen ja nopea paradigman muutos ‒ Europan komissio on taloustilanteen vakauttamisen nimissä laajentamassa voimakkaasti toimivaltaansa jäsenvaltioiden kustanuksella molemmilla alueilla. Erona on vain se, että energiapolitiikan voimasuhteet vaihtuvat ilman merkittävää median rummutusta.
Eurokriisi on avannut monien EU-päättäjien silmät; ilman yhteisen EU:n energiapolitikan vahvistamista myös talouskriisin ratkaisu jää puolitiehen. Moni tunnustaa, että esimerkiksi Italian talouskriisin yhtenä syntipukkina on pidettävä epäonnistunutta energiapolitiikkaa. Maa sulki ydinvoimalansa 1980-luvulla kansanäänestyksen seurauksena. Italia jäi alati kallistuvan tuontienergian varaan, kilpailukyky heikkeni ja...lopun tarinasta näemmekin päivittäin lehdistämme.
EU tarvitsee lähivuosina valtavia energiainvestointeja, joilla pyritään lujittamaan markkinoiden toimivuutta ja vauhdittamaan investointeja. EU onkin tehnyt tänä vuonna kauaskantoisia päätöksiä energiasektorilla. Sähkö- ja kaasuverkkojen kehittämiseen on korvamerkitty kymmeniä miljardeja euroja, ja EU:n uudessa tutkimusohjelmassa energia on nostettu tärkeysjärjestyksessä korkealle.
Tämän lisäksi EU rakentaa määrätietoisesti yhteisiä luvitusjärjestelmiä energiaprojekteille ja pyrkii vaikuttamaan siihen, että EU:n ulkosuhteissa energia-asioita hoidettaisiin yhdenmukaisella tavalla. Taannoiset kaasukriisit Venäjän ja Ukrainan kanssa sydäntalven paukkupakkasilla ovat kirkkaina mielessä.
Voimasuhteiden vaihtuminen on kuitenkin heiluriliikettä ‒ kapuloita heitetään alati EU-rattaisiin läheisyysperiaatteen nimissä. Energiapolitiikan välttämätöntä harmonisointia haittaa kaiken aikaa jäsenvaltioiden populistinen sooloilu. EU-komissiota turhauttaa mm. monien EU-maiden harjoittama tuki- ja verokilpailu uusiutuvien energialähteiden edistämisessä sekä joihinkin jäsenmaihin kehitteillä olevat kapasiteettimarkkinat, jotka pahimmillaan rapauttavat koko pohjan EU:n yhteisiltä ponnisteluilta.
Kultamitalisija EU:n "vuoden 2011 energiasooloilijana" kuuluu kirkkaasti Saksalle. Maan harjoittama kahdenkeskinen kaasuyhteistyö Venäjän kanssa sekä päätös luopua ydinvoimasta ‒ eli päätös ottaa yli viisi prosenttia koko EU:n sähköntuotantokapasiteetista pois käytöstä puhumatta naapureilleen mitään ‒ vie ainakin vuosikymmeneksi pohjan pois koko EU:n päästövähennystavoitteilta sekä herättää syvää närää naapurimaissa. Useiden Brysselin energiaeksperttien mielipide on, että Saksan "vihreä" energiapäätös johtaa hiilivoiman renessanssiin, satojen miljoonien tonnien vuosittaisiin lisäpäästöihin ja EU:n teollisen kilpailukyvyn kiihtyvään rapautumiseen.
Saksan radikaali ydinvoimapäätös voi kuitenkin koitua Brysselin siunaukseksi. Monet muut jäsenmaat ovat viime kuukausina käyneet vastahyökkäykseen painottaen yhteispelin tärkeyttä energiainvestointien nopeuttamisessa ja energiamarkkinoiden syventämisessä.
Komissio on tarttunut kovaan haasteeseen. Viime viikolla julkaistu energian 2050-tiekartta on kautta aikain ensimmäinen pitkä aikavälin EU:n energiavisio, joka pyrkii vahvistamaan konsensusta vähäpäästöisten energiainvestointien osalta. Ydinvoimalla on tärkeä osa tiekartassa, sillä joka kolmas lamppu EU:ssa palaa tänäänkin ydinsähköllä.
Toivoa sopii, että markkinaehtoisten energiainvestointien edistämiskeinoista päästään EU:ssa yhteisymmärrykseen ensi vuoden alkupuolella. Tämä olisi ensiarvoisen tärkeää sekä EU:n talouskriisin hoidon että joidenkin EU-maiden harjoittaman energiapopulismin tukahduttamisen kannalta.
Sami Tulonen
Aula Europe
